Kirje Aku Louhimies

Avoin kirje Kimmo Hohenthal Aku Louhimies
“Odotan innolla”

27. kesäkuuta 2025,

Hei Aku Louhimies,

Olen ilmoittautunut Veikkauksen kautta ( talvi ) sota elokuvaasi - jonkinlaiseksi näyttelijäksi taustajoukkoihin.
Isoisälleni äidin puolelta tuli kutsu osallistua harjoituksiin ns. Talvisodan syksyllä. Hänellä jäi kotiin kymmenen lasta ja vaimo. Aikaisemmin heiltä oli viety vihkisormukset ja muut kultakorut sekä polkupyörät. Junamatka itään rintamalle oli ilmainen. Vaari osallistui Äänislinnan valtaukseen ja oli ensimmäisten joukossa tutkimassa pientä vanhaa suomalaista kaupunkia. Vaari oli 40 vuotias ja jonkinlainen komentaja 20 kymppisille pojille.
Hän on kertonut : " Petroskoissa oli viitisen kivitaloa ja loput sellaisia rötisköjä "
Hän meni hylättyyn apteekkiin ja toi sieltä joukkueelleen kahdella ämpärillä lääkepirtua " pojille juotavaa " !
Kaikki luulivat että hän kuljettaa vettä. Vaarini tuli sodasta kotiin Kokkolaan täysin vahingoittumattomana - tupakoimaan oli oppinut. Olen ihmetellyt sitä miten hän oli ensimmäisten joukossa valloitetussa kaupungissa kun hän oli kotiin kirjoittanut että on tykistössä. Vaari halusi näin varmaan viestiä kotiin, että hän ei joudu vaaraan ja että hänestä ei tarvitse olla huolissaan. Jonakin talvena hän oli kirjoittanut että yöllä osui 500-kilon lentopommi lähelle korsua, mutta hiekkasäkkien toiselle puolelle.
Pienenä poikana yritin kysellä vaarilta sodasta. Hän ei sanonut koskaan mitään. Vasta kun olin 17-vuotias pitkätukka 1973 kysyin vaarilta että sano nyt jotain minkälaista se sota on. Isänikin oli paikalla ja vaari vastasi verkkaisesti :
Sota on semmoista, että siellä pitää olla ihan hiljaa ja maata vasten, mieluummin jossain kuopassa - muuten kuolee...

Tekijä: Kimmo Hohenthal